Mitäs tässä syksyllä muuta, kun paljon ulkoilua ja nauttimista aivan ihanista syysilmoista. Pari kertaa on käyty treenaamassa jäljestämistä vaihtelevalla menestyksellä. Edellisellä kerralla tehtiin jäljet Mikelle ja kaverille Elmolle. Jostain syystä pojat innostaa toisensa jo autossa vähän ylikierroksille, niin se tekee jäljestyksestä vähän haastavampaa, vaikea saada pojat keskittymään töihin. Mikke oli niin innosta pinkeänä, että jäljestysvauhti oli aivan hurja, ilmavainulla puolijuoksua kulmaus oikaisten suoraan sorkalle..myös tuulinen ilma tuntui vaikuttavan työskentelyyn. Ehkä vähän liian vauhdikasta menoa, mutta näin sillä kertaa.

Sadekeli on selvästi Mikelle parempi, koska eilen mökillä pienessä sateessa meno oli aivan erilaista. Todella keskittyneenä, kävelyvauhdilla ja tarkkaan haistellen Mikke meni jäljen läpi. Upeeta katseltavaa!! On jännä miten erilaiset kelit ja mielialat vaikuttavat koiran työskentelyyn hurjasti, ero on kuin yöllä ja päivällä.